Ei itseohjautuvuutta organisaatiokonffassa?

Miksi maailman suurimmassa organisaatiokonffassa ei löytynyt itseohjautuvuuden tutkimuksia?

Maailman suurin johtamis- ja organisaatiotutkimuksen konferenssi Academy of Management, AoM, pidettiin tänä vuonna 9.-13.8. Bostonissa. Tässä muutamia havaintoja tutkijalta, jota kiinnostavat itseohjautuvat organisaatiot.

Bostonissa oli yli 11 000 osallistujaa 90 maasta, erilaisia sessioita yli 2200, ja yksittäisiä papereita tai esityksiä 15 000. Ohjelma on siis armottoman runsas viiteen päivään, joten etukäteisvalinnat on tehtävä huolella. Selasin ohjelmaa pari päivää, ja etsin sessioista itseohjautuvuuteen liittyviä papereita hakutermeillä self-management, self-organizing jne.

Ottaen huomioon valtavan tarjonnan, oli hämmästyttävää havaita, ettei noilla termeillä tullut yhtään osumaa. Kyse ei ollut myöskään käsittääkseni vääristä hakusanoista, koska kokeilin eri versioita ja tuntemiani termejä aiheesta.

Miksi näitä ei löytynyt? Tässä neljä valistunutta arvausta, joita olen kehitellyt sekä suomalaisten että muiden kollegoiden kanssa.

Ensinnäkin itseohjautuvuuden sisältöjä löytyi organisaatiomuotoilun (Organization design) ja kollektiivisen johtajuuden (Collective leadership) sessioista. Organisaatiomuotoilu on selvästi aihe, joka on joidenkin vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen nostamassa päätään. Organization Design Community perustettiin 2012 ja se alkoi julkaisemaan Journal of Organization Design’ia. Tuo yhteisö edistää ei-hierarkisten organisaatiomuotojen tutkimusta.

Itseohjautuvissa organisaatioissa on johtamista, mutta se on jaettua, hajautettua, kollektiivista, monikollista…Kollektiivisesta johtajuudesta löytyi muutama sessio, ja näissä päästiin jonkin verran käsiksi siihen, millaisesta johtajuusilmiöstä on kyse, kun moni, mahdollisesti kaikki kontribuoivat johtajuuteen.

Toinen arvaus on, että moni luulee itseohjautuvan organisaation viittaavan autonomisiin tiimeihin tai itsensä johtamiseen. Autonomisia tiimejä on tutkittu kovasti 1980- ja 90-luvuilla, ja se ei ole siinä mielessä uutta. Itsensä johtamista taas pidetään yksilötason ilmiönä, ja sitä tutkitaan enemmän ehkä psykologisesta ja työhyvinvointinäkökulmasta kuin organisaatiotutkimuksessa.

Kolmas pähkäilemämme syy on kulttuurillinen. AoM on melko pohjois-Amerikkalais-painotteinen konferenssi. Huolimatta Yhdysvaltojen monimuotoisuudesta (ei ole yhtä Amerikkaa), se on pääosin hierarkinen yhteiskunta, ja tutkimuksellisesti kvantti-painotteinen.

Neljäs syy itseohjautuvuustututkimuksen vähyyteen voisi olla, että tutkijat tutkivat todellisuutta. Kun ilmiö tulee esille, tutkijat ovat kaikesta uudesta kyllä kiinnostuneita. Mutta apurahojen haku, kentälle pääsy, materiaalien keruu, materiaalien analyysi, asiasta kirjoittaminen, ja tästä kaikesta artikkelin julkaisu vievät helposti 4-5 vuotta. Tutkijat tulevat siinä mielessä jälkijunassa. Ensi kesää odottaen…!

Lopulta törmäsin kolmeen muuhun aiheesta kiinnostuneeseen tutkijaan (Itävallasta, Sveitsistä ja Tanskasta), ja löysimme heidän kanssaan kuitenkin jonkin verran itseohjautuvuuden tutkijan kannalta relevantteja esityksiä. Sveitsissä holokratia on lyönyt jostain syystä itsensä läpi, tutkijalla oli tiedossa 35 holokratiaa soveltavaa yritystä. Briteistä löysin yhden kollegan kesän EGOS-konffassa, joka oli apurahan turvin tutkinut 20 brittiläistä, sosiokratiaa soveltavaa firmaa. Minulla on listallani n. 35 suomalaista yritystä, jotka soveltavat itseohjautuvuutta tai vastaavaa mallia (esim. teal, holokratia…). Koko listallani on alkaa olla 100 firmaa.

Ei demokratia työpaikoilla ole enää pelkkää pöhinää tai kokeiluja. Se on aikuisten oikeesti.

Kesä kuuluu kaikille 😉

Perttu Salovaara, Ph.D.

MODe-tutkimushanke (Tampereen yliopisto) ja Renesans Consulting

ps. Pari linkkiä organisaatioihin, jotka auttavat luomaan työntekijäomisteisia firmoja:

https://employeeownership.co.uk/case-studies/

Pps. Esittelen tässä pian ruotsalaisen dokumentin työntekijäomisteisista firmoista

Comments are closed.