Itseohjautuvien organisaatioiden hyvät puolet saavat ansaittua huomiota. On aihettakin julistaa
miten ketterästi ja tehokkaasti nämä yritykset vastaavat kompleksisen toimintaympäristön
aiheuttamiin muutoksiin ja miten haluttuja työnantajia ne ovat. Covid-19-pandemian aiheuttama
massiivinen etätyöaalto ja työn digitalisoituminen herätti monet yritykset tarkastelemaan
toimintaperiaatteitaan uudestaan. Joustavuutta kaivataan ja itseohjautuvuus houkuttelee, mutta
miten se saadaan toimimaan käytännössä?
Itseohjautuvuuden haasteet ovat harvemmin keskustelun aiheena, mutta menestystarinoiden taakse
saattaa kätkeytyä tuskallisiakin muutosmatkoja. Epäonnistumiset opettavat ja haasteista puhumista
tulisikin lisätä. Itseohjautuvuuden ideaalit kuulostavat hienoilta, mutta niiden onnistunut
toteutta- minen vaatii sitoutuneisuutta ja jatkuvaa kehittämistä. Toimintaa ohjaavat periaatteet ja
käytänteet tulee alusta asti muokata sellaisiksi, että ne eivät jätä liikaa tulkinnanvaraa,
ohjaavat päivittäistä työtä ja autonomista päätöksentekoa.
Tavoitteet, tavoitteet, tavoitteet
Onnistuneen asuntokaupan syyksi mainitaan usein sijainti, sijainti ja sijainti. Itseohjautuvan
organisaation onnistuminen lähtee merkityksestä ja sen muotoilusta konkreettisiksi tavoitteiksi,
niin tiimeissä kuin yksilötasollakin. Strategiatyön tulisi olla kaikille avointa ja jatkuvaa ja
organisaation tulisi varmistaa siihen liittyvä tarvittava osaaminen.
Yhdessä luotuun ja ylläpidettävään toimintasuunnitelmaan sitoutuminen on helpompaa, ja selkeät
tavoitteet tekevät toiminnan suuntaamisesta yksinkertaisempaa organisaatiossa, jossa monien
mahdollisuuksien ja joustavien roolien pyörteessä kiintopiste saattaa muuten kadota.
Kolme huomioitavaa seikkaa
Pomojen puuttuessa käytänteet ja periaatteet johtavat organisaatiota, ja niiden tulisi elää
toiminnan ja ihmisten tarpeiden mukaan. Itseohjautuvan organisaation tulisi tarkastella
aktiivisesti prosessejaan, resurssejaan ja tukirakenteitaan ainakin seuraavista näkökulmista.
Koordinointi. Koordinoinnin ja kommunikoinnin merkitys korostuu itseohjautuvissa
organisaatioissa, vaikka ne ovat haasteita useissa perinteisissäkin yrityksissä. Koordinointi
vaikeutuu, jos roolin tai tiimin riippuvuus muista työntekijöistä tai tiimeistä on suuri.
Organisaatiossa tulisikin miettiä eri tiimien tarpeita ja lähtökohtia. Sisäisellä tiimillä voi
olla hyvin erilaiset tarpeet kuin asiakkaiden kanssa toimivalla konsulttitiimillä. Koordinoinnin
merkitys korostuu töiden tasaisessa jakautumisessa ja siten sen merkitys työhyvin- vointiin on
oleellinen. Koordinaattoriroolit saattavat olla hyvinkin tarpeellisia.
Päätöksenteko. Päätöksenteon tukeminen selkeillä ja systemaattisilla prosesseilla on tärkeää.
Esimerkiksi yleisesti käytössä oleva neuvonantoprosessi tulisi olla selkeästi ja aukottomasti
ohjeistettu ja prosessin kaikkien osapuolien tulee ottaa vastuu päätöksenteosta. Jos yksilön
päätöksenteko on joiltain osin rajattua, tulisi päätöksenteko tehdä näiltä osin läpinäkyväksi
epämääräisyyden välttämiseksi.
Vallan jakautuminen. Vallan radikaali jakautuminen ei ole ongelmatonta. Vallasta luopumistakin
pitää harjoitella eikä pomokulttuurista poisoppiminen suju hetkessä. Suoran vallankäytön lisäksi
luonnolliset hierarkiat saattavat muodostaa mielipidevaikuttajien klikin, joka käyttää epäsuoraa
valtaa. Osallistamisessakaan ei saisi rutinoitua. Tulisi miettiä, kuunnellaanko aina samoja,
kokonaisiksi kypsyneitä mielipiteitä, vai kannustetaanko aidosti ottamaan esille keskeneräisetkin
ajatukset?
Konkreettisen toiminnan lisäksi itseohjautuvissa organisaatioissa on tärkeää kiinnittää huomiota
kulttuuriin. Jos konsulttitoimiston arvon ja merkityksen muodostaa asiakas, mikä painoarvo
annetaan sisäisen toiminnan kehittämiselle tai työkaverin tukemiselle? Kulttuuri muodostuu
päivittäisten tekojen tarinankerronnasta.
Lopulta itseohjautuvuuden karikoiden välttämisessä tärkeintä on kärsivällisyys,
sitoutuneisuus, avoin vuorovaikutus ja systemaattisuus. Valmista ei kannata odottaa, vaan
organisaatio elää jatkuvassa orgaanisessa muutoksessa. Jos prosessiin suhtautuu jatkuvan oppimisen
periaatteesta käsin sekä puutarhurin systemaattisuudella ja ahkeruudella, eivät rikkaruohot pääse
näivettämään maata.
Tuuva Harjanne
Kirjoittajan opinnäytetyö ”The challenges of self-managing organizations as seen from the ex-
employee perspective” pohjautuu 15:n itseohjautuvissa organisaatioissa työskennelleen ihmisen
haastatteluun.