Frank Martela käsitteli aiemmassa blogipostauksessaan laajemmin sitä, mitä kaikkea me MODe-hankkeessa tutkimme. Tässä tekstissä sukellan hieman syvemmälle minua itseäni eniten kiehtovaan osaan tutkimushankkeessamme: johtajuuteen (leadership). Mitä johtajuudelle tapahtuu itseohjautuvissa organisaatioissa?
Johtajuustutkimuksen historia on täynnä yksittäisiin johtajiin keskittyvää tarkastelua*. Tutkimuksen alkuaikoina tutkittiin sitä, mitkä piirteet tekivät johtajista tehokkaita. Tämän jälkeen siirryttiin tarkastelemaan sitä, minkälaiset käyttäytymistavat tekivät johtajista menestyksekkäitä. Kontingenssiteoriat pyrkivät ottamaan ympäristöä huomioon eri tavoin, mutta ympäristön vaikutus suhteutettiin yleensä nimenomaan yksittäisiin, erityisesti firmojen huipuilla toimiviin johtajiin. 1980- ja 1990-luvuilla erilaiset tarkastelutavat keskittyivät siihen, miten ”elämää suuremmat” johtajat muuttivat organisaatioita ja maailmaa. Karismaattinen ja transformatiivinen johtajuus ovat käsitteitä, joilla on edelleen paljon painoarvoa sekä tutkimuksessa että jokapäiväisessä johtajuuskeskustelussa.
Kuten Warwickin professori Keith Grint on todennut, johtajuusajattelu ja -tutkimus eivät ole irrallaan maailmasta ja sen kehityskuluista. 2000-luvulle tultaessa monet uudenlaiset johtajuuden lähestymistavat ovat nousseet vahvemmin esiin. Erilaiset jaetun johtajuuden näkökulmat nostavat esiin muiden kuin johtajien merkityksen johtajuuden kokonaisuudessa. Johtajuustutkijat ovat tarkastelleet myös ympäristön vaikutusta erilaisten kontekstuaalisten, käytäntöihin keskittyvien, sekä sosiomateriaalisten linssien läpi. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että johtajuustutkimuksessa yksittäisiin johtajiin keskittymisen sijaan tarkastelu on laajentunut muihin toimijoihin ja johtajien ympäristöön.
Itseohjautuvuuden käsite on noussut uudeksi kuumaksi ideaksi viimeisten muutaman vuoden aikana niin tutkimuksessa kuin yleisessä keskustelussakin. Kuten johtajuuden tutkimuksen muutoksessa, itseohjautuvuuden esiinmarssissa on kyse siitä, että yhteiskunnassa ja sitä kautta myös yritysten toimintaympäristössä on tapahtumassa monia muutoksia. Sosiaalisen median nousu, teknologian kehitys ja erilaiset kaikkialla läsnä olevat tekoälymäiset algoritmit, sekä aina vain kaoottisempi toimintaympäristö vaativat erilaisia ratkaisuja, kuin tehtaan vakioitu toimintaympäristö ennalta määrättyine prosesseineen. Useat tutkijat esittävät, että tulevaisuudessa ihmisten luovuus, uuden oppimisen kyky, ihmissuhdetaidot sekä kyky toimia yhdessä monimutkaisen teknologian kanssa ovat entistä keskeisempiä kilpailukyvyn edellytyksiä.
Itseohjautuvuuden muotoja ja käytännön toteutuksen tapoja on monia. Maailmalta nostetaan usein esiin hollantilainen hoivayritys Buurtzorg ja yhdysvaltalainen tomaattiyritys Morning Star; suomalaisista organisaatioista mainitaan usein IT-alan yritykset Futurice, Reaktor ja Vincit. Jo varsin nopeallakin tarkastelulla huomaa, että nämä organisaatiot ovat keskenään hyvin erilaisia.
Itseohjautuvuuden keskiössä on kuitenkin ajatus siitä, että meidän on annettava ihmisille enemmän mahdollisuuksia saavuttaa koko potentiaalinsa myös työelämässä. Antamalla ihmisille enemmän vapautta ja vastuuta työnsä suhteen voimme tehdä organisaatioistamme ketterämpiä, luovempia ja samalla myös inhimillisempiä työpaikkoja, joissa ihmiset voivat kukoistaa. Itseohjautuvuus, muodosta riippumatta, tarkoittaa uudenlaista tapaa organisoida työntekoa. Tämä uusi organisointi vähentää virallisten esimiesten valtaa ja siirtää sitä sen sijaan tiimeille ja yksilöille. Johtajuus saa siis uusia muotoja.
Kuten Frank em. tekstissään totesi, yhtenä tutkimuskohteenamme on se, millaiset johtamiskäytännöt ja rakenteet tekevät itseohjautuvuuden mahdolliseksi. Millaisilla erilaisilla tavoilla organisaatiot ovat vastanneet, ja voivat vastata, itseohjautuvuuden haasteisiin? Jotta voisimme ymmärtää johtajuutta näissä uusissa organisoinnin tavoissa, uskon että meidän kannattaa ottaa askel taaksepäin.
Nottinghamin yliopiston professori Tony Watson on esittänyt, että ymmärtääksemme paremmin managementia, meidän on erotettava sen tavoitteet, siihen liittyvät tehtävät, sekä managementia tekevät ihmiset toisistaan. Mitä jos ottaisimme saman näkökulman johtajuuteen? Itseohjautuvissa organisaatioissa johtajuuden tehtävät jaetaan uudella tavalla. Johtajuuden osalta mielenkiintoisia tutkimuskysymyksiä olisivatkin mm. miten johtajuuden tavoitteet tulevat täytetyiksi, millä tavalla siihen liittyvät tehtävät on jaettu ja ketkä näitä tehtäviä tekevät?
Olemme kollegani Frank Martelan kanssa puhuneet johtajuuden funktioista: mitä kaikkea johtajuudella tavoitellaan ja mitä tehtäviä siihen liittyy? Tällainen tarkastelu antaa mielestäni hyvät välineet johtajuuden tutkimiseen myös – ja ehkä erityisesti – itseohjautuvissa organisaatioissa. Miten johtajuuden funktiot on jaettu eri osapuolten kesken: kuka tekee mitäkin? Mikä on työntekijöiden ja mahdollisten esimiesten rooli? Onko organisaatiossa muistettu pitää huolta kaikista tärkeistä johtajuuden funktioista?
Johtajuustutkimuksessa tällainen ajattelu on uutta eikä vakiintunutta listaa johtajuuden funktioista ole, toisin kuin managementissa. Näitä funktioita voisivat olla esimerkiksi erilaiset motivaatioon ja innostukseen liittyvät asiat, jaksamisesta ja työhyvinvoinnista huolehtiminen, sekä oppiminen. Lisäksi jokaisessa organisaatiossa on luonnollisesti omat johtajuuteen liittyvät tarpeensa. Niinpä sen lisäksi, että funktioiden tarkastelu voi antaa lisätietoa itseohjautuvuudesta, nousee tästä myös uusi mielenkiintoinen tutkimuskysymys: Mitkä itse asiassa ovat johtajuuden funktiot?
Olen todella innoissani hankkeestamme, sillä pääsemme hienon tutkimustiimimme kanssa tekemään tutkimusta upeissa ja mielenkiintoisissa organisaatioissa. Lisäksi pääsen tutkimaan itseohjautuvuuden mielenkiintoista ilmiötä monipuolisesti ja myös oman suurimman mielenkiinnon kohteeni, johtajuuden, näkökulmasta.
* Tässä lyhyessä tekstissä ei ole mahdollista tarkemmin eritellä koko johtajuustutkimuksen kiinnostavaa historiaa. Näistä kehityskuluista voi lukea käytännössä mistä tahansa management- tai leadership-aiheisesta käsikirjasta. Itse tarkastelen sekä leadership- että management-tutkimuksen historiaa erityisesti suhteessa itseohjautuvuuteen luvussa ” Pelkkä uusi hype? Itseohjautuvuus ja johtamisajattelun historia” kirjassa Martela, F., & Jarenko, K. (2017). Itseohjautuvuus – Miten organisoitua tulevaisuudessa. Helsinki: Alma Talent.
Tuukka Kostamo